Koiran hankinnasta olimme keskustelleet jo muutaman vuoden ajan, mutta kiireisen elämän keskellä se ei tuntunut oikealle ratkaisulle koiraa (eikä edes itseä) kohtaan. Elämän muutosten myötä aikaa muulle kuin työlle on alkanut jäämään viimeisimmän vuoden aikana enemmän ja harrasteiden määrä on sitä mukaa lisääntynyt - on voinut valita mihin aikansa käyttää. Pari kuukautta sitten vanhempani olivat nauttimassa (Finnairilla tietysti :) etelän lomamatkasta ja heidän ihana Kooiker Ivo oli meillä kylässä. Se sinetöi päätöksen hankkia oma koira. Terveiset Manusia's Ivo:lle :) - melko hyvä PR-temppu!
Ensimmäiseksi juttelimme Suomen Kooikereiden pentuvälittäjä Hennan kanssa. Hennan sivuihin voi muuten käydä tutustumassa täällä. Henna on myös yksi maailman avuliasimmista ihmisistä! Henna tiesi heti kertoa, että Suomeen ei ole syntymässä pentuja kesällä, jotka olisivat vielä vapaana. Kesäaika on tietysti mukavin aika ottaa koiranpentu koska töiden rauhallisuuden takia on mahdollista järjestellä sille helpompi totuttautuminen arkeen.
Kun Suomeen ei kesällä ollut syntymässä vapaita pentuja, alkoi Henna heti katsella vähän merta edemmäs. Sujuvasti useilla kielillä Koiikersivuja lukeva Henna listasi meille vajaa kymmenkuntapaikkaa Hollannista, joissa oli tulossa pentuja. Kun suurin osa näytti jo varatuilta, kommunikaatiota laajennettiin Eurooppaan. Lopulta keskustelimme kolmen kasvattajan kanssa mahdollisesta pennusta, Ruotsalaisen, Hollantilaisen sekä tämän Britin Papikoin.
Osa keskusteluista oli kymmenen kertaluokkaa tiukempia kuin yksikään työhaastattelu jossa olemme olleet. Tämän rodun kasvattajat todella huolehtivat, että pennut pääsevät hyvään kotiin - joka pystyy myös vastaamaan rodun ominaisvaatimuksiin. Vastaavaa huolenpitoa ei valitettavasti näe ihan jokaisen rodun kohdalla.
Lopputulos keskusteluissa oli se, että olisimme saaneet pennun jokaisesta paikasta. Ilmiömäinen tuuri - ja taas suurin kiitos meidän suosittelijalle :)!
Ajankohdan ja saumattoman kommunikaatioyhteyden takia valitsimme ottaa koiran Briteistä. Jos olisimme tienneet, että millainen show noista kuljetusjärjestelyistä syntyy, niin olisi ehkä voinut harkita toisen kerran :). No, perille kotiin päääsiin ja seuraavassa kirjoituksessa hiukan lisää siitä sekavuudesta - ja mahtavasta asiakaspalvelusta - jonka jälkeen ollaan onnellisesti kotona.
Yksi reissun hauskoista kokemuksista oli vasemmanpuoleinen liikenne, manuaaliautolla tietysti! Aluksi uusi reitti, pitkästä aikaa manuaali auto väärälle kädelle sekä vääränpuoleinen liikenne vähän jännitti, mutta lopulta homma meni oikein hyvin. Alla vähän ajoreittiä:
Ajettua tuli niin moottoritietä kuin pienempää taajamaa. Hiukan ajokokemusta kerryttäneenä voi sanoa, että ajokulttuuri on Suomea edellä. Kaikkialla annettiin hyvin tietä vilkuilla ja toisaalta oikealle kaistalle ei jääty turhaan hidastelemaan eteen. Nopeusrajoitukset ovat Suomeen verrattuna melko väljiä ja siellä missä Suomessa tiputettaisiin nopeus pakottamalla 50km/h oli Briteissä vain slow-merkkejä tiessä, joka jättää vastuun turvallisesta ajamisesta kuskille.
Kaupunki josta Veetin haimme on nimeltään Shrewsbury. Saavuimme kaupunkiin yli 3 tuntia Manchesterin lennon laskeuduttua. Manchesterin kentällä on vuokraamoon melko pitkä matka bussilla ja koska Aviksella ei IT-systeemit toimineet oli vuokraus paperityönä melko hidasta. Ajomatka sujui hyin ja huoneet eivät olleet vielä valmiina kun kirjaudumme kaupungin Holiday Inn Express hotelliin.
Ennen kamojen viemistä huoneeseen lähdimme kaupungille täyttämään vatsat ja katselemaan paikallista menoa. Lounaspaikaksi valikoitui ehdottomasti suosittelemisen arvoinen The Peach Tree ravintola.
Ravintolassa kuulimme sattumalta, että haluamaamme olutta ei ollut saatavilla, koska kaikki tynnyrit olivat ruokafestareilla: Shrewsbury Food Festival. Nopean googlaamisen jälkeen teimme päätöksen mahduttaa festarit osaksi päiväohjelmaa. Lounaan jälkeen luvassa oli siis nopea kaupunkikierros, vähän kenkäshoppailua sekä ruokafestarit, joista Brexitin aiheuttaman inflaation pelossa puntakäteisvaramme olivat melko ohuet ;).
Kaupunkikierroksen jälkeen kävimme viemässä matkatavarat ja ostokset hotelliin ja otimme pienet päiväunet. Illalla vuorossa oli odotetuin hetki, eli Veetin ensitapaaminen. Veetin kasvattaja Papikoi on normaali Britti-perhe, jolla on koiria kotoa. Ei siis mikään ammattikasvattaja.
Koti ja kasvattajaperhe oli erittäin mukava ja siellä olleet koirat olivat erittäin iloisia :). Viihdyimme illalla paikalla pitkän tovin ja sovimme seuraavan aamun aikataulusta.
Aamulla normaalin Holiday Inn aamupalan jälkeen suuntasimme hakemaan Veetin. Veeti oli saanut aamuruoan sekä runsaasti touhuaikaa pihalla, joten automatka sujui parin minuutin rauhattomuuden jälkeen nukkuen. Auton palautuksen jälkeen vietimme pari tuntia vuokraamon pihalla, kunnes Veeti väsähti uudelleen.
Tästä matka jatkui suoraan lähtöselvitykseen ja turvatarkastukseen, jossa turvan nuoret tytöt kutsuivat apuvoimia pitämään huolta ja silittämään Veetiä kun marssimme läpi portista. Muistivatkohan katsoa meidän tavaroita lainkaan? Veeti näemmä sulattaa kaikkien sydämet <3
Turvan jälkeen Veeti jatkoi unia ja me lounastimme. Louaan jälkeen kävimme Inva-WC:ssä jaloittelemassa ja suuntasimme lähtöportille. Lentomatkan alussa Veeti päästä kaksi vinkaisua ja rupesi jälleen unille, heräten Helsinki-Vantaalla. Matka sujui siis kaikkiaan älyttömän hyvin ja helposti. Kaikki toimi ennakkopeloista huolimatta loistavasti sekä Briteissä että lennolla. Pääsimme siis itse lähinnä nauttimaan lentomaisemista.
Loppuun täytyy todeta, että Britit ovat koirakansaa. Koirat otetaan hyvin huomioon kaikkialla ja saavat osakseen paljon positiivista huomiota. Seuraavat blogit keskittynevät taas enemmän rakentamiseen, vaikka tuskinpa niissä projektin maskotiltakaan vältytään :).
Loppuun vielä pari kuvaa pitkän matkan jälkeen kotiin päässeesta sankarista
